Terve vaan Tanskanmaalta. Olen aina halunnut käydä Kööpenhaminassa, mutta nyt vasta pääsin tänne saakka. Ensivaikutelma? Lentokentästä ja junakuljetuksesta keskustaan tuli mieleen Amsterdam, juna-asemasta Hampuri ja hotellista Helsingin Glo, joskin pienemmällä eikä yhtä pramealla mittakaavalla.
Wakeup Copenhagenin, eli majapaikkamme, verkkosivuilla kerrotaan, että tämä on "a cool and modern hotel", ja sitä se onkin. Mukavaa ja nuorta henkilö- ja asiakaskuntaa, järkevät hinnat, tyylikästä designia, käytännöllinen sijainti (toimistoalueella mutta jalkamatkan päässä kaikesta kiinnostavasta) ja koko pulju lienee rakennettu vasta hiljattain. Huone on tosi mini, mutta eipä täällä ole tarkoitus ruveta pitkäaikaista pesää pykäämäänkään.
Kööpenhaminassa on pakko olla enemmän polkupyöriä kuin muualla maailmassa yhteensä. Niitä on miljoonittain, ellei jopa triljoonittain. Luin koneessa Blue1 Dreamista Köpis-jutun, jossa alleviivattiin, että pyöräilijä on täällä kuningas. I concur.
Kun pääsimme kentältä keskustaan, kävelimme suorilla hotellille. Tsekkasin metaltravelguide.comista kehutun Accord-levykaupan sijainnin, ja suuntasimme suoraan sinne, vaikka maha mouri kuin kissa kiimassa. Oli meinaan kiire ehtiä sinne ennen sulkemisaikaa.
Noh, ennen viittä sisään, ennen kuutta ulos. Tulos: 28 vinyylilevyä ja 4 cd:tä. Täytyy sanoa, että olen elämäni aikana vieraillut jokusessa lärpäkeputiikissa eri puolilla boltsiamme, mutta Accord saattoi pompahtaa kertaheitolla suosikikseni. Miljöö oli lämminhenkinen: tila ei ollut liian suuri, eikä ihollekäyvän intiimi, vaan yksinkertaisesti toimiva. Myyjät osasivat asiansa ja olivat hyvällä tuulella. Valikoima oli erittäin laaja ja hinnat lievästi ilmaistuna kohdallaan.
Yläkerta oli pyhitetty vain käytetyille vinyyleille. Keskikerroksesta löytyi sekä uusia että käytettyjä älppäreitä ja näitä uudempia hopeisia laserympyröitä - miksi niitä nyt sanotaankaan? Alhaalle oli kerätty suhteellisen häijy määrä käytettyjä äänitteitä, joiden kappalehinta oli tällä viikolla naurettavat 10 kruunua eli reilun euron (ensi viikolla kappalehinta tippuu 5 kruunuun), mutta vieläpä sellaisella porkkanalla, että ota 12, maksa satanen. No, arvaapa otinko? Siitä läjästä tarttui haaviin kaksi settiä, eli yhteensä 24 levyä, jotka listaan kohta tonne alemmas. Pikkasenko olin tulessa! Petrakin viihtyi. On muuten eka matka kahdestaan sitten Aksun syntymän.
Emme jaksaneet lähteä etsimään jotain kivaa paikallista raflaa, koska sisälmykset kapinoivat tyhjyyttään jo rynnäköllä. Siinä on meinaan riskinsä: isompi mies tulee kärttyisäksi ilman evästä. Arvaapa kahdesti, kävelimmekö Burger Kingin ohi? Mmm... Tuplavehje pekonilla ja kuivatulla sipulilla, mmm...
Päätimme hivuttautua hiljalleen kohti hotellia siten, että käymme maistamassa yhden keimon jokaisessa matkanvarrelle sattuvassa ravintolassa. Pari ensimmäistä olivat brittipubeja. Ekassa keimo maksoi varsin kohtuulliset 30 kruunua (vaihtokurssillamme noin 4,40 euroa), seinänaapurissa 54 valuuttaa. Hard Rock Caféssa Carlsbergistä, täkäläisestä Koffista, sai pulittaa vielä inan enemmän, eli 55 kruunua, mikä tarkoittaa siis kansankielellä yli 8 euroa!
Suuntasimme keskustaan vielä toistekin siinä toivossa, että löytäisimme jonkun järkevän rokkihenkisen mestan. Helpommin sanottu kuin tehty. Pumppudiskoja sun muita turistirysiä tuntui olevan pilvin pimein, samoin kuin kadulla huutavia ja örveltäviä paikallisia, mutta meikäläishenkiset ravintolat tuntuivat olevan kiven alla. Tunnin harhailun jälkeen päädyimme hevihelvettiin nimeltä The Rock.
The Rock oli sinänsä siisti "massasieluinen ug-paikka", mutta korpesi niin hemmetisti maksaa suht kallis sisäänpääsy ja narikka (70 kruunua/hlö, eli noin 10 e), siitä ilosta, että pääsi nauttimaan ylihintaisesta juomasta ja ördäävistä teineistä (enkä suostu myöntämään olevani liian vanha). Oli siellä tosin joku dj:kin soittamassa ug-akteja nimeltä Slayer, Pantera ja Rammstein. Kertonee jotain. Rakennus oli ihme sokkelo, mutta kieltämättä rähjäisellä tapaa kiehtova sellainen. Kyllä siellä mieluusti hevin soittaisi, jos bändin kanssa sattuisi kaupunkiin.
Muttapa joo, Seven Elevenistä lihatikut ja Pepsi Maxit kyytiin, ja pehkuihin. Kaupat myyvät muuten näköjään alkoholia kellon ympäri.
Tässä vielä ne levyt, notta avot:
- Black Sabbath: Sabotage
- Sepultura: Arise
- KISS: Paul Stanley
- KISS: Gene Simmons
- KISS: Ace Frehley
- Twisted Sister: Come Out and Play
- Alice Cooper: Goes to Hell
- Uriah Heep: Demons and Wizards
- Eagles: Hotel California
- Mike Oldfield: Five Miles Out
- KC and the Sunshine Band: Who Do Ya (Love)
- Jefferson Starship: Earth
- Quincy Jones: "The Dude"
- Sweeney Todd -musikaalisoundtrack (luvulta, ei leffasta)
- Barry White: Can't Get Enough
- U2: Live "Under a Blood Red Sky"
- Nazareth: Rampant
- BeeGees: Spirits Having Flown
- Joe Lynn Turner: Rescue You
- Rainbow: Difficult to Cure
- Elton John: A Single Man
- The Police: Reggata de Blanc
- Toto: IV
- Robert Plant: The Principle of Moments
- Status Quo: To Be or Not to Be
- Marillion: Clutching at Straws
- Marillion: Real to Reel
- The Cardigans: Gran Turismo (cd)
- Massive Attack: Protection (cd)
- REM: Automatic for the People (cd)
- Depeche Mode: Ultra
Koko hoito 70 eurolla!
P.S. Harmittaa, etten ole vieläkään raportoinut viimeisestä LA-päivästä sekä Yosemite- ja San Francisco -reissuista. No, vielähän tuota ehtii...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti